Matkapäivä 27.-28.2.2010
Matkamme alkoi aamun varhaisina tunteina aamuneljältä. Helsinki-Vantaalle saimme kyydin Hannan isältä, mikä helpotti hiukan aamuherätystä. Iiris oli puettu jo valmiiksi päivävaatteisiin ja kyllähän neiti hienosti nousi, kun oli mitä odottaa. Autossa olisin toivonut tytön vielä keräävän voimiaan, mutta jännitys vei voiton ja taisimme olla koko sakki melko lailla hereillä. Ensimmäinen unohdus havaittiin heti ensimetreillä kun Hanna huomasi rattaista jääneen kotiin Iiriksen seisomalauta. Itse menin asiasta melko vihaiseksi. Onneksi asia osoittautui myöhemmin täysin turhaksi harmitukseksi. Näin suuressa kaupungissa nimittäin ei ihan hirveästi kävellä ja jos kävellään, niin rotvallit ovat sen verran korkeita, että seisojan pitäisi nousta joka välissä pois. Käytännössä rattaatkin ovat aika hankalat, sillä lähellekään kaikilla metroasemilla ei ole hissiä ja metrot menevät todella syvällä, kun taas Monorail kovin korkealla, eli portaita on suuntaan jos toiseen.
No, takaisin matkapäivään. Hki-Vantaalla kaikki sujui suhteellisen mallikkaasti, mitä nyt oikeata Aku Ankan taskukirjaa ei meinannut löytyä, Iiriksen kameran akku oli hukkunut (löytyi myöhemmin) ja huomasimme, että olimme unohtaneet merkitä laukkuihimme Kuala Lumpurin hotellin nimen. (onneksi sitä tietoa ei tarvittu ja laukut seurasivat meitä kiltisti). Muutenkin oli mukavaa huomata, että lapsiperheet oli otettu huomioon jo lähtöselvityksessä, eikä meidän tarvinnut odottaa 100 muun matkustajan kanssa kiemurtelevassa jonossa. Koneemme lähti puolisen tuntia myöhässä, mutta meidän kannalta asia oli vain positiivinen, sillä olihan meillä edessä 4 tunnin odotus Damissa.Siellä aika osoittautuikin ihan sopivaksi. Ehdimme ruokailla rauhassa ja käydä haukkaamassa happea. Hankkimamme talvivaatteet olivat turhia, sillä Damin plussa-asteet tuntuivat Suomen pakkasten jälkeen lämpimiltä. No takit jäivät sinne odottamaan uutta omistajaa, paitsi iiriksen takki, joka piti tietysti raahata Malesiaan asti. Myös Amsterdamissa lapsiperheet oli otettu hyvin huomioon ja pääsimme ensimmäisinä jonojen ohi sekä koneeseen. Mietimmekin mielessämme, että miten niin lasten kanssa matkustaminen on hankalaa? Mimosalle järjestyi lasten kori koneeseen. Valitettavasti kaikkia ei voi miellyttää, ja jouduimme eteen keskiriville, eikä iiris päässyt ikkunan viereen.. ei siitä onneksi sen suurempia kiukkuja syntynyt. Kaiken kaikkiaan 10 tunnin lento meni mielestäni kivuttomasti, ja Iiris ja Mimosa osoittautuivatkin oikeiksi reissunaisiksi. Pienempi heistä oli totisesti vielä uljaampi, isomman kanssa oli pieniä vääntöjä joka välissä, mutta aika kultaa muistot.
Kultaa, kultaa ja hyvä niin. Mimon kanssa ei todellakaan muuta ongelmaa ollut kuin nukkuminen. Ei suinkaan hänen oma unensa.. vaan äidin. Hän on niin tottunut vieressä nukkumaan, niin eihän se koppa käynyt kyseeseen lainkaan. Tosin turbulenssikin oli sen verran kova, etten olisi siihen uskaltanut jättääkään..(tässä vaiheessa kaikki muut matkustajat nukkuivat onnellisen tietämättöminä.)En siis nukkunut laisinkaan koko matkarupeaman aikana..ja se tuntui. Bangkokissa rupesi jo maa keinumaan jalkojen alla. Olimme varanneet jatkolennon ”melko” kiireisellä vaihdolla. Tästä seurasi se, että ollessamme vasta passintarkastuksessa meitä jo kuulutettiin portille. Thaimaan byrokratia rupesi siinä vaiheessahiukan tökkimään ja taisin sen kyllä näyttäkin kun turhia lomakkeita kädet täristen täyttelin. Kerkesimme kuitenkin nipin napin vedettyämme kunnon maratoonin .(Kenttä on pirun iso.) Lento Bangokista Kuala Lumburiin oli vaivaiset pari tuntia ja sujui tosi tasaisesti. Sitten taxiin jossa kaikki jo tahattomasti tipahtelivat ja ou jee ensimmäinen koitos oli läpäisty hyväksyttävästi.
Hotellilla jännitimme, onko internetissä tehty varauksemme varmasti pitävä ja kauhuskenaariona mielessä kävi, että 26 tunnin matkustamisen jälkeen meillä ei olisi majapaikkaa. Varaus oli voimassa ja meitä odotti huone jättisängyllä. Itse muistin kyllä että olisimme varanneet kaksi erillistä sänkyä.Noh, siihen lisäksi lastenvuode, mutta se olisi maksanut 10€/vrk tehden yhteensä 50euroa lisää.Päätimme harkita ja testata yhden yön kaikki samassa sängyssä ja hyvin mahduttiin, sen verran iso sänky oli!
Hannan yrittäessä parantaa oloaan, lähdimme Iiriksen ja Mimon kanssa iltakävelylle. Huomasin että hotellimme sijaitsi jokseenkin paikallisen asutuksen keskellä, vaikka itse hotelli olikin hieno uima-altaineen.Hieman epämiellyttävä olo oli kävellä kahden pienen lapsen kanssa, vaikka ei ympärillä mitään kamalaa näkynytkään. Paitsi sitten kun rupesimme katselemaan suuria jätekasoja tienvarsilla. Koska oli sunnuntai, ei roska-auto ollut selvästikään käynyt paikalla. Katselimme kahden kissan touhuja, kunnes Iiris totesi ”Eikös tuossa ole sellainen rotta?” no kyllä oli. Itse olen todella rottakammoinen ja nähtyäni n. 30cm pitkän rotan tonkivan roskia pienen matkan päästä meistä, oli pokan pitäminen ja rauhallisena pysyminen hieman hankalaa. Hipsimme hissun kissun tyttöjen kanssa Hannan luokse ja kohti unten maita. Tästä lähtien en kyllä voinut olla ajattelematta rottia jokaisen roskaisemman paikan tai viemärin luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti