Tioman

Tioman –Banuba beach
No vihdoin iinternetti, että voimme siirtää Wordille kirjoitettuja tekstejä blogiin! Tekstit tulevat siis aina viiveellä ja kuvat liitän seuraavalla internet kerralla:)

Bussissa matkalla Tiomanille rupesimme sitten selvittämään majoitusvaihtoehtoja. Ei tuntunutkaan mukavalta lähteä vasta paikan päällä rinkat selässä ja lapset levottomina metsästämään. No, asia ratkesi kun bussi tuli perille Mersingissä. Ystävällisen oloinen nainen oli vastassa asemalla tarjoamassa majoitus vaihtoehtoja. Oppaissa oli varoiteltu juuri Mersingissä turisteja huijaavista myyjistä ja siksi olinkin aluksi tosi epäluuloinen. Valinta osoittautui kuitenkin hyväksi.

Banuba Inn on pieni ja aluksi jopa pelottavan rauhallinen rakennelma puisia sekä kivisiä mökkejä vuoren rinteessä. Rattaille täällä ei ole käyttöä paitsi ruokaillessa. Kirjoitan tätä juuri hymyssä suin ravintolassamme, Mimosa nukkuu ja Minna ja Iiris peuhaavat rannalle. Kummatkin näköetäisyydellä. Tänään löysimme unelma rantamme vain pienen polun päästä(n.3min.)



..Mimosa heräsi ja tehtiin vaihto, Hanna meni iiriksen kanssa veteen ja minä yritän nyt kertoa tunnelmiani Tiomanilla. Mimonsa touhuaa rattaissa ja tuuli kuljettaa aaltoja vain muutaman metrin päässä. Nyt on nousuvesi. Hannan mainitsema unelmaranta on tällä hetkellä veden peitossa. Kyseisellä rannalla taipuivat paksurunkoiset puut kohti merta. Puihin oli kiinnitetty liaaneja, joilta saattoi heittäytyä mereen. Ja mikä parasta, rannalla ei ollut ketään muita. Paksut puut tarjosivat rannalle hyvin varjopaikkoja Mimosalle, mutta myös aurinkoisia kohtia löytyi, joskin eilisen laivaretken jälkeen hakeuduimme Hannan kanssa molemmat varjoon.



Koko päivän kestänyt snorklausretki oli kaikin puolin huono valinta näin alkuun, eikä ainakaan ollut helppo aloitus rantaelämälle ajatellen Mimosaa. Sen sijaan Iiris nautti. Pikavene ajoi niin lujaa, että veneen nokassa istuessamme, jouduimme Iiriksen kanssa pitämään toisistamme ja laidoista molemmin käsin kiinni, ja Iiristä nauratti! Päädyimme aivan autiolle saarelle, jossa snorklasimme turkoosissa vedessä kalojen keskellä. Syvemmille vesille pysähdyimme myös snorklaamaan (myös iiris pulahti, veteen, joskaan ei uskaltanut katsoa pinnan alle) ja voin sanoa tunteneeni kuin olisin ollut akvaariossa. Hannan kanssa vaihdeltiin uimavuoroja, koska Mimosan oleminen laivalla oli lähinnä sylielämää. (Pakko tähän väliin on ihan henkilökohtaisesti kommentoida, että eilen olin kyllä jo kotiin lähdössä… Retkellä korostui se, että pienen vauvan kanssa kaikki mikä kotona hoituu itsestään on täällä aika urakka. Varsinkin jos ei pysty pitämään minkäänmoisista rutiineista kiinni. Tuntui myös että tässä sitä katselen kun ihmiset nautiskelevat... ja luovat sääliviä sekä hiukan syyttäviä silmäyksiä. Mimosakin tuntui viestivän että minkä äiti mulle teit. Tänään kaikki tuntuu kyllä jo huomattavasti valoisammalta.).

Lounaalle pysähdyimme Salang Villageen. Se sijaitsee Tiomanin pohjoisosassa pienessä poukamassa. Paikka tuntui heti asteen verran helpommalta, kuin oma vuoristoresorttimme, ja olimme valmiit melkein heti vaihtamaan majapaikkamme sinne. Salang on pieni kylä, joten majoitusvaihtoehtoja on useampia, samoin ravintoloita. Seutu oli tasaisempi ja rattailla liikkuminen olisi helpompaa. Erään resortin pihassa käyskenteli useita apinoita ja ravintolan takana olevassa lammessa yli metrin mittaisia liskoja. Onneksi emme hätäilleet, sillä rankan retken jälkeen Banuba resorttiin paluu tuntui kuin kotiin paluulta.

Banuba beachilla on vain yksi ravintola ja alkuun paikka vaikutti liiankin hiljaiselta. Rupesimme itsekin miettimään, mitä me nyt oikein haluamme; rauhaa vai vilinää? No nyt tuntuu siltä, että olemme oikeassa paikassa ja tästä jatkamme jossain vaiheessa Salang Villageen.
Oma mökkimme on pieni kuuma säiliö, mutta omalta terassilta näkymä suoraan merelle, eikä kukaan näe parvekkeellemme (ainakin siltä tuntuu!). Täytyy lisätä kuvia kunhan meillä on kunnon nettiyhteys. Toivottavasti seuraavalla päivityksellä palovammat ovat parantuneet ja olemme muutenkin asettuneet kunnolla!