Juaraan voisi vielä joskus palata..

Tämä paikka tulee kyllä jäämään mieliimme. Juaran kylä on ottanut meidät erittäin avoimesti vastaan, tietysti olemme hieman harvinaisempi näky muutenkin harvojen turistien joukossa, että painumme helposti mieleen. Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia, koko kylä hehkuu mielestäni lämpöä ja ihmiset todella näyttävät onnellisilta. Kylä ja tieverkosto (jossa liikkuu lähinnä skoottereita; kylässä on n. viisi autoa) on antanut hienot mahdollisuudet kävellä rattaiden kanssa ja tutustua viidakkoon.
Juara Beach 15.3.2010

Useammat ravintolat (n.5kpl) ovat tuoneet ihanaa vaihtelua ruokavalioomme, myös iiris on löytänyt jokaisesta jonkun mieluisen ruokalajin, niin neitikin syö muutakin kuin hampurilaista! Kahteen lähimmäiseen ravintolaan mennessä tuntuu kuin menisi omaan olohuoneeseen, ihmiset ovat jo tuttuja ja kylällä mennessä saa tervehtiä vastaan tulijoita. Lähinnä kaduilla ja ravintolaissa näkyy miehiä, naiset -erityisesti nuoret n. 15- 20 -vuotiaat ovat piilossa. Toinen asia mitä olemme miettineet, on ihmisten suorat kysymykset, joihin olemme joutuneet monessa kohtaa matkamme varrella jo vastaamaan. Päätimme että seuraavalta kysyjältä tiedustelemme myös kohteliaasti hänen perhesuhteistaan.

Eilen ollessamme Mimosan kanssa rataslenkillä alkoi viidakosta kuulua meteliä. Apinat ne siellä tappelivat reviireistään. Paluumatkalla näimme joessa valtavan liskon. Yhtenä päivänä kiemurteli vastaan metrinen käärme. Paikallinen mies valisti että se on vaaraton ja Minna oli aivan tohkeissaan. Minua ei kyllä vaaratonkaan käärme miellytä!


Rannan vaahtopäisten aaltojen ansiosta olemme löytäneet merestä uuden ulottuvuuden..lainelautailun! Voi sitä vapauden tunnetta ja vauhdin hurmaa. Mimosan ottaessa päiväunia ja Iiriksen leikkiessä legoilla viiletimme lautojemme kanssa siihen malliin että ruumiin vammoilta ei vältytty. Oma leikkausarpeni 4 vuoden takaa näyttää eilen operoidulta, Minnalla ongelmia tuottaa polvet ja selkä..noh se oli sen arvoista.