Kuala Lumpur

1.Päivä:
Päätimme aloittaa Kuala Lumpuriin tutustumisen tunnetuimmalla nähtävyydellä eli Petronals Twin Towerssilla. Naisen logiikalla tulkitsimme hotellimme ikkunasta näkyvien tornien sijainnin ja lähdimme suunnistamaan suoraan kohti torneja. Noh, lähdimme pikkukujille, joilla ei kyllä yhtäkään toista turistia näkynyt. Sen sijaan alueella oli paljon paikallisia asuntoja ja ihmisiä. Reitti ei tosiaan ollut suora, sehän on selvää, että miljoonakaupungissa vastaan tulee muureja, siltoja, autoteitä ja junaratoja. Löysimme lopulta perille ja bongasimme tornit sekä niiden alapuolella olevan ostoskeskuksen. Ja mikä tärkeintä löysimme Iirikselle snorkkelin, joka jo Suomessa oli luvattu ostaa periltä (onneksi se löytyi; Sitä pettymystä en olisi halunnut heti alkumatkasta kohdata!) Siihen matkaan se ensimmäinen päivä sitten menikin. Ei tosiaan ostoksiin, vaan itse matkaan ostoskeskukseen. Seuraavana päivänä päätimme siirtyä julkisiin.

Tämän päivän aikana Mimosa Elli Ilona sai elämänsä ensimmäisen porttikiellon. Hotellipakettiimme kuului Lounge palvelu, jossa saattoi käydä yläkerran tiloissa nauttimassa virvokkeita, syömässä välipalaa ja käyttämässä internettiä. Mimosa sattui itkemäänja hotellin heinklökunta tuli ystävällsiesti ilmoittamaan,että alue ei ole salllittu pienille lapsille, koska he itkevät. Myöskin Iiriksen ikäinen saattaa aiheuttaa haittaa esim. ikkomalla jotakin. Noh jatkossa tytöt saivat tulla mukaan, kunhan istuivat hiljaa paikoillaan:)

2.Päivä:
Koska ensimmäinen päivä oli edennyt vähemmän suunnitellusti, oli tälle päivälle olemassa selkeä suunnitelma. Hanna sai aloittaa päivänsä rauhallisella aamiaishetkellä (se kestää  ja tästä tuli tapa Kuala Lumpurin ajalle), kun me muut lähdimme testailemaan miten snorklaus sujuisi. Iiriksestä on muutenkin kehkeytynyt varsinainen vesipeto. Muutenkin tyttöjen yhteiselo runsaasta ikäerosta huolimatta on sujunut hyvin. Välillä Iiriksen otteet käyvät turhan rempseiksi ja Miimo hermostuu, mutta enimmäkseen Iiriksen hölmöimmätkin jutut uppoavat Miimoon.

Aamiaisen jälkeen kaikki suunnattiin Monoreillä näköalakierrokselle ja syömään lounasta tunnetulle ravintolakadulle Pukit Bintangille. Alue oli mukava ja selkeästi enemmän turisteilla kyllästetty kuin ”kotikulmamme” Citruksen lähellä. Nääntyessämme janoon ja nälkään istahdimme erääseen ravintolaan, josta sai myös olutta. Tämä oli ”ongelma”, sillä muslimikulttuurin takia olutta ei läheskään joka paikassa tarjoilla. Nautimme rauhassa ruoat ja tilasimme iirikselle vielä jätskin, kunnes havahduimme laskun kohdalla, että rahamme eivät riittäneet. Olimme unohtaneet huomioida palvelumaksun ja veron loppulaskusta. Tiesimme, että rahaa oli vähän, sillä tavaksi tuli ottaa aina juuri sen verran mukaan kun oletimme tarvitsevamme, n. 200ringiä. Myöskään kortteja en kantanut mukana, sillä todellisessa pulassa olisimme olleet jos kortit olisi lähtenyt. Niinpä jouduimme tekemään yhden elämän noloimmista asioista ja pummimaan puuttuvat 10ringiä(=2e) viereisestä pöydästä. Tämän nolon tehtävän joutui Hanna suorittamaan. Saimme laskun maksettua ja siirryimme noloina taksiin, koska metroonhan meillä ei ollut varaa.

Häntä koipien välissä palasimme hotellille ja suorilta altaalle. Tarvitsimme myös hiukan laatuaikaa omien tyttöjemme kanssa joten Minna ja Iiris jäivät uiskentelemaan kun me menimme tekemään karhuharjoituksia.(Mimosa on hienosti ruvennut nostamaan itsensä suorille käsille ja jaloille.)
Illan tummetessa suuntasimme taxilla voimia säästellen China Towniin. Matkalla taxikuski jota ensin luulimme epäluotettavaksi kertoi että jatko yhteys Tiomanille kannattaisi hankkia samaisella reissulla . Ensin päätimme kuitenkin katsastaa kiinalaisenkaupunginosan, josta sanotaan, että jos sitä ei ole nähnyt, ei ole käynyt Kuala Lumpurissa. Meille ei jäänyt alueesta Bangkokin ostoskujia ja katuja kummoisempaa fiilistä, päinvastoin; Hirveästi kaupustelijoita ja tavaraa ympärillä. Sinänsä hauska kokemus pikaisesti nähtynä, mutta ilman tuliaisahdistusta tms. alue ei houkutellut ostoksille. Paluumatkalla hoidimme liput Mersingiin, josta lautta Tiomanille. Bussi Mersingiin maksoi 29ringiä (6E), ei huono. Onneksi Taksi kuski vihjaisi asiasta, sillä ensimmäinen firma oli jo täyteen buukattu. Onneksi toisesta löytyi meille paikat.

3.Päivä alkoi samoissa merkeissä kuin edellisetkin, ja aamurutiinien jälkeen suuntasimme Central Markettin, joka myös lukeutuu yhdeksi kohteeksi, joka Kuala Lumpurissa ollessa on katsastettava. Paikka on vanha kunnostettu kauppahalli, jossa on pieniä putiikkeja. Huomattavasti mukavampi ostospaikka kuin esim. China Town. Päivä jatkui uimisen merkeissä koko porukan voimin. Myös Miimo nautti silmin nähden vedestä, Iiris ei olisi muuta tehnytkään kuin sukellellut vedessä. Iltapäivä meni pakatessa ja illan suussa lähdettiin ns. paikallisten keskustaan etsimään viimeisiä tarpeita ennen Tiomanille lähtöä. Kävelimme alueelle, jonka olimme nähneet taksin kyydistä. Ihmiset katselivat meitä pitkään, eikä yhtäkään toista länkkäriä näkynyt. Yritimme sulautua joukkoon, mutta pikkuhiljaa ja illan hämärtyessä olo alkoi muuttua epämukavaksi. Täällä näimme ensimmäiset ”laitapuolen kulkijat” koko Kuala Lumpurissa oloaikana. Pikaisin askelin kiiruhdimme kohti Mono railia. Olemme tähänastisesta matkasta löytäneet reitin paikallisten lähelle, mutta tänään tuli olo, että ehkä meidän paikkamme ei ole täällä. Käväisimme vielä katsomassa torneja ja hoitamassa asioita uudessa keskustassa.
Kaiken kaikkiaan saimme hyvää palvelua, kohtasimme mukavia ihmisiä ja saimme hyvää palvelua. Kannatti maksaa hiukan enemmän uima-allas hotellista, muuten aika ei olisi ollut yhtään näin antoisaa. Päivät kannattaisi suunnitella ehkä vielä paremmin sillä suurkaupungissa aika rintää ja siirtymät vievät aikaa.