Perhentian Islands 19.3.2010

…ja täällä ollaan. Tarkoitus oli edetä junalla -edullisesti , mutta kiitos erään ”avuliaan” paikallisen, joka neuvoi meidät junaan, jota ei ollut. Siellä seisoimme Jerantutin asemalla junaa odotellen, kunnes kuulimme seuraavan junan lähtevän 12 tunnin päästä. Ei muuta, kuin taksiin, ja hinta Kota Bharuun ei ollut halpa: 420ringiä! Mutta Mimosa piti saada lääkäriin, pian.

Taksi matkan edetessä huomasimme sitten tytön tervehtyneen..lepo auton hurinassa ei kyllä pahaakaan tehnyt. Khota Bharussa ei sitten aikaa vietettykään, Mimosalle hankimme lisää ruokaa ja Iirikselle askartelu tarvikkeita. Taksilla (tietenkin) hurautimme Kuala Besutin ”lautalle” niin luulimme, osoittautui melko pieneksi paatiksi suurien aaltojen heittelemänä. Meitä oli siis n. kymmenen henkeä moottoriveneessä henkeä /oksennusta pidätellen. Pikkuhiljaa raavaimmatkin miehet pukivat pelastusliivit ylleen. Selvisimme kuitenkin hengissä rantaan ja loppumatkasta kyydin hieman tasoituttua jopa nautin hieman. Ilmoitimme kuskille tomerasti menevämme Long beachille, mutta vene ei suurien aaltojen vuoksi meitä voinut sinne heittää..onneksi. Rannassa meitä varoitettiin, että aallot Long beachillä ovat OIKEASTI vaaralliset. Edellisellä viikolla aaltoihin oli kuollut mies.

Coral bayn laiturin päässä seisoikin sopivasti resortin sisäänheittäjä, joka halusi esitellä huoneen alueelta, joka kylläkin näytti budjettiimme nähden aivan liian tasokkaalta. Onneksemme low seasonin vuoksi meillä olikin rahkeita ottaa tämä - mielestäni - jumalainen ”mökki” vastaan. Nyt on sitten leviät parivuoteet kummallakin poppoolla, ja Iiriselle ihan oma huone (oikeasti pukeutumishuone) sekä vielä pari kappaletta terasseja. On aika helpottavaa voida Miimokin pitkästä aikaa kunnon lattialle laskea. Neito tuntuukin erittäin tyytyväiseltä tästä käänteestä.

Tämä on kyllä oikea paikka viettää loman loppurutistus. Vaikka kylläkin täytyy sanoa, että ilman rauhallista resorttiamme omine uimarantoineen, en uskaltaisi kaikille suositella. Pääranta itsessään on pieni ja kapea; täytetty ravintolan pöydillä. Lisäksi välissä on veneen ankkureita ja naruja vaikeuttamassa kulkua rannalla. Illalla ranta on ihana, kun ravintoloiden pöytiin syttyy kynttilät ja puita on valaistu erinäisin valaisimin, aallot hipovat ravintolan pöytiä ja myös kaipaamaamme musiikkia kuuluu. Väki on keskimäärin nuorempaa kuin esim. Tiomalnilla, mikä vaikuttaa rannan yleisilmeeseen. Myös lapsiperheitä on melko paljon. Olutta ei tälläkään rannalla myydä kuin yhdessä internet-kahvilassa, ja joissain ravintoloissa -iltaisin.


Paikka on myös täydellinen snorklaukseen, josta myös Iiris on innostunut. Pellareilla Iiris tulee todella syvälle ja tänäänkin (21.3.) näimme monta hienoa sateenkaarivärein koristeltua kalaa, eikä Iiris enää pelännyt niin kuin loman alussa. Nämä loman loppupäivät kuluvatkin varmaan snorklaillen ja ihan vaan oleskellen! Ehkä joku tekee jonkun retken, mutta pääpiirteissään nyt relataan, kun kaikilla on hyvä olla!