8.3.2010.
Viimeinen ilta Banuballa, vodkaa siemaillen (Alkoholin/oluen saanti on täällä kiven takana. Oma resorttimme myy olutta ohi listan. En tiedä onko kysymys vain resortn pitäjien uskonnollisesta vakaumuksesta vai jostain muusta. Joka tapauksessa hyvin harva paikka Tiomanilla tarjoaa alkoholipitoisia virvokkeita listoillaan. Vodka tarttuikin käteemme Tekekin kylän Duty Free shopista, jossa after sun –voide ja vodka maksoivat saman verran!) suunnittelemme uuden rannan valloitusta. Olisi ollut hauska juhlistaa viimeista iltaa myös syömällä hiukan hienommin mutta ravintola (ruokala pikemminkin) ei antanut siihen mahdollisuutta. Kaikki ruuatkin oli jo testattu ilman suurempaa nautintoa. Varmasti tätä paikka tulemme kuitenkin lämmöllä muistelemaan. Täältä käsin pääsimme hienosti tutkailemaan läheisiä rantoja ja henkilökunta sekä maisemat ovat olleet mahtavat.
Tänään otimme Minnan kanssa kumpikin laatuaikaa oman itsemme kanssa ja trekkasimme vuoron perään viidakon halki viereiselle ABC rannalle. Minna antoi hyvän vihjeen ja vuokrasin kylän alusta polkupyörän jolla huristelin rannan viimeiseen ravintolaan. Oli kyllä ihanaa uppoutua kirjaan ja vain kuunnella aaltojen pauhua. Aamukin meni kyllä lasten kanssa rattoisasti. Mimosa tuntuu selvästi kotiutuneen. Viihtyi vaikka kuinka kauan paikallisten nuorten poikien syliteltävänä. Iiriksen kanssa keskityimme täydellisien hiekkakakkujen tekoon.
(Minna)Patikka matka viereiselle ABC-rannalle ei ole pitkä, mutta sisältää jyrkät nousut ja laskut, sillä rantoja erottaa ainoastaan kukkula. Uimalla olisi nopeasti perillä, mutta kivikkoiset rannat ja vuoroveden vaihtelu vaikeuttavat asiaa. Itse asiassa Iiriskin teki retken edellisenä päivänä ja pomppi viidakossa kuin gaselli. Jyrkänteille laskuja helpottamaan kiinnitetyt köydet eivät vain vastanneet Iiriksen kuvitelmaa liaaneista, ja olivat näin ollen lievä pettymys. Menimme Iiriksen kanssa menomatkan kaksin ja Hanna ja Mimosa tulivat venetaksilla. Matka olisi ollut liian haastava Mimosa rinkassa. Takaisin päin mentiin sitten Mimosan kanssa taksilla ja Iiris trekkasi Hannan kanssa myös takaisin. Vaikka matka ei ollut pitkä, olivat vaelluskengät erittäin järkevä valinta reitille.
Retkestä ABC:lle saimme idean toteuttaa laatuaikamme tuolla rannalla ja se oli ihanaa! Matkan aikana on jo tullut huomattua, ettei lasten kanssa tosiaan voi irrottautua ajasta ja olla vain hetkessä, tai sitten ollaan tosi pienissä hetkissä. Joka tapauksessa koko ajan pitää olla suunnitelma seuraaville tunneille valmiina. Toki Mimosan päiväunet tarjoavat mukavia hetkiä Hannalle olla vain, mutta varmuutta pienen heräämishetkestä ei ole. Iiriksen kanssa pystyy jo yllättävänkin hyvin lueskelemaan kirjaa, tai löhöämään rannalla Iiriksen peuhatessa rantavedessä. Mutta silti pitää olla valmiina lähtemään tiettynä hetkenä syömään jne. Tästä päivästä alkaen pyrimme ottamaan joka päivä aina pienet hetket itsellemme vuoroillamme!
Niin kuin Hanna jo mainitsi, on oman ravintolan (tosiaan ainut vaihtoehto syödä ellei halua kävellä jyrkkää viidakkopolkua pimeässä naapurikylästä) listat käyty läpi. Erityisesti Iiriksen ruokavalio on muuttunut hyvin yksipuoliseksi. Siksi on mukava vaihtaa huomenna maisemaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti