Kuala Lumpur

1.Päivä:
Päätimme aloittaa Kuala Lumpuriin tutustumisen tunnetuimmalla nähtävyydellä eli Petronals Twin Towerssilla. Naisen logiikalla tulkitsimme hotellimme ikkunasta näkyvien tornien sijainnin ja lähdimme suunnistamaan suoraan kohti torneja. Noh, lähdimme pikkukujille, joilla ei kyllä yhtäkään toista turistia näkynyt. Sen sijaan alueella oli paljon paikallisia asuntoja ja ihmisiä. Reitti ei tosiaan ollut suora, sehän on selvää, että miljoonakaupungissa vastaan tulee muureja, siltoja, autoteitä ja junaratoja. Löysimme lopulta perille ja bongasimme tornit sekä niiden alapuolella olevan ostoskeskuksen. Ja mikä tärkeintä löysimme Iirikselle snorkkelin, joka jo Suomessa oli luvattu ostaa periltä (onneksi se löytyi; Sitä pettymystä en olisi halunnut heti alkumatkasta kohdata!) Siihen matkaan se ensimmäinen päivä sitten menikin. Ei tosiaan ostoksiin, vaan itse matkaan ostoskeskukseen. Seuraavana päivänä päätimme siirtyä julkisiin.

Tämän päivän aikana Mimosa Elli Ilona sai elämänsä ensimmäisen porttikiellon. Hotellipakettiimme kuului Lounge palvelu, jossa saattoi käydä yläkerran tiloissa nauttimassa virvokkeita, syömässä välipalaa ja käyttämässä internettiä. Mimosa sattui itkemäänja hotellin heinklökunta tuli ystävällsiesti ilmoittamaan,että alue ei ole salllittu pienille lapsille, koska he itkevät. Myöskin Iiriksen ikäinen saattaa aiheuttaa haittaa esim. ikkomalla jotakin. Noh jatkossa tytöt saivat tulla mukaan, kunhan istuivat hiljaa paikoillaan:)

2.Päivä:
Koska ensimmäinen päivä oli edennyt vähemmän suunnitellusti, oli tälle päivälle olemassa selkeä suunnitelma. Hanna sai aloittaa päivänsä rauhallisella aamiaishetkellä (se kestää  ja tästä tuli tapa Kuala Lumpurin ajalle), kun me muut lähdimme testailemaan miten snorklaus sujuisi. Iiriksestä on muutenkin kehkeytynyt varsinainen vesipeto. Muutenkin tyttöjen yhteiselo runsaasta ikäerosta huolimatta on sujunut hyvin. Välillä Iiriksen otteet käyvät turhan rempseiksi ja Miimo hermostuu, mutta enimmäkseen Iiriksen hölmöimmätkin jutut uppoavat Miimoon.

Aamiaisen jälkeen kaikki suunnattiin Monoreillä näköalakierrokselle ja syömään lounasta tunnetulle ravintolakadulle Pukit Bintangille. Alue oli mukava ja selkeästi enemmän turisteilla kyllästetty kuin ”kotikulmamme” Citruksen lähellä. Nääntyessämme janoon ja nälkään istahdimme erääseen ravintolaan, josta sai myös olutta. Tämä oli ”ongelma”, sillä muslimikulttuurin takia olutta ei läheskään joka paikassa tarjoilla. Nautimme rauhassa ruoat ja tilasimme iirikselle vielä jätskin, kunnes havahduimme laskun kohdalla, että rahamme eivät riittäneet. Olimme unohtaneet huomioida palvelumaksun ja veron loppulaskusta. Tiesimme, että rahaa oli vähän, sillä tavaksi tuli ottaa aina juuri sen verran mukaan kun oletimme tarvitsevamme, n. 200ringiä. Myöskään kortteja en kantanut mukana, sillä todellisessa pulassa olisimme olleet jos kortit olisi lähtenyt. Niinpä jouduimme tekemään yhden elämän noloimmista asioista ja pummimaan puuttuvat 10ringiä(=2e) viereisestä pöydästä. Tämän nolon tehtävän joutui Hanna suorittamaan. Saimme laskun maksettua ja siirryimme noloina taksiin, koska metroonhan meillä ei ollut varaa.

Häntä koipien välissä palasimme hotellille ja suorilta altaalle. Tarvitsimme myös hiukan laatuaikaa omien tyttöjemme kanssa joten Minna ja Iiris jäivät uiskentelemaan kun me menimme tekemään karhuharjoituksia.(Mimosa on hienosti ruvennut nostamaan itsensä suorille käsille ja jaloille.)
Illan tummetessa suuntasimme taxilla voimia säästellen China Towniin. Matkalla taxikuski jota ensin luulimme epäluotettavaksi kertoi että jatko yhteys Tiomanille kannattaisi hankkia samaisella reissulla . Ensin päätimme kuitenkin katsastaa kiinalaisenkaupunginosan, josta sanotaan, että jos sitä ei ole nähnyt, ei ole käynyt Kuala Lumpurissa. Meille ei jäänyt alueesta Bangkokin ostoskujia ja katuja kummoisempaa fiilistä, päinvastoin; Hirveästi kaupustelijoita ja tavaraa ympärillä. Sinänsä hauska kokemus pikaisesti nähtynä, mutta ilman tuliaisahdistusta tms. alue ei houkutellut ostoksille. Paluumatkalla hoidimme liput Mersingiin, josta lautta Tiomanille. Bussi Mersingiin maksoi 29ringiä (6E), ei huono. Onneksi Taksi kuski vihjaisi asiasta, sillä ensimmäinen firma oli jo täyteen buukattu. Onneksi toisesta löytyi meille paikat.

3.Päivä alkoi samoissa merkeissä kuin edellisetkin, ja aamurutiinien jälkeen suuntasimme Central Markettin, joka myös lukeutuu yhdeksi kohteeksi, joka Kuala Lumpurissa ollessa on katsastettava. Paikka on vanha kunnostettu kauppahalli, jossa on pieniä putiikkeja. Huomattavasti mukavampi ostospaikka kuin esim. China Town. Päivä jatkui uimisen merkeissä koko porukan voimin. Myös Miimo nautti silmin nähden vedestä, Iiris ei olisi muuta tehnytkään kuin sukellellut vedessä. Iltapäivä meni pakatessa ja illan suussa lähdettiin ns. paikallisten keskustaan etsimään viimeisiä tarpeita ennen Tiomanille lähtöä. Kävelimme alueelle, jonka olimme nähneet taksin kyydistä. Ihmiset katselivat meitä pitkään, eikä yhtäkään toista länkkäriä näkynyt. Yritimme sulautua joukkoon, mutta pikkuhiljaa ja illan hämärtyessä olo alkoi muuttua epämukavaksi. Täällä näimme ensimmäiset ”laitapuolen kulkijat” koko Kuala Lumpurissa oloaikana. Pikaisin askelin kiiruhdimme kohti Mono railia. Olemme tähänastisesta matkasta löytäneet reitin paikallisten lähelle, mutta tänään tuli olo, että ehkä meidän paikkamme ei ole täällä. Käväisimme vielä katsomassa torneja ja hoitamassa asioita uudessa keskustassa.
Kaiken kaikkiaan saimme hyvää palvelua, kohtasimme mukavia ihmisiä ja saimme hyvää palvelua. Kannatti maksaa hiukan enemmän uima-allas hotellista, muuten aika ei olisi ollut yhtään näin antoisaa. Päivät kannattaisi suunnitella ehkä vielä paremmin sillä suurkaupungissa aika rintää ja siirtymät vievät aikaa.

Kuala Lumpur

1.Päivä:
Päätimme aloittaa Kuala Lumpuriin tutustumisen tunnetuimmalla nähtävyydellä eli Petronals Twin Towerssilla. Naisen logiikalla tulkitsimme hotellimme ikkunasta näkyvien tornien sijainnin ja lähdimme suunnistamaan suoraan kohti torneja. Noh, lähdimme pikkukujille, joilla ei kyllä yhtäkään toista turistia näkynyt. Sen sijaan alueella oli paljon paikallisia asuntoja ja ihmisiä. Reitti ei tosiaan ollut suora, sehän on selvää, että miljoonakaupungissa vastaan tulee muureja, siltoja, autoteitä ja junaratoja. Löysimme lopulta perille ja bongasimme tornit sekä niiden alapuolella olevan ostoskeskuksen. Ja mikä tärkeintä löysimme Iirikselle snorkkelin, joka jo Suomessa oli luvattu ostaa periltä (onneksi se löytyi; Sitä pettymystä en olisi halunnut heti alkumatkasta kohdata!) Siihen matkaan se ensimmäinen päivä sitten menikin. Ei tosiaan ostoksiin, vaan itse matkaan ostoskeskukseen. Seuraavana päivänä päätimme siirtyä julkisiin.

Tämän päivän aikana Mimosa Elli Ilona sai elämänsä ensimmäisen porttikiellon. Hotellipakettiimme kuului Lounge palvelu, jossa saattoi käydä yläkerran tiloissa nauttimassa virvokkeita, syömässä välipalaa ja käyttämässä internettiä. Mimosa sattui itkemäänja hotellin heinklökunta tuli ystävällsiesti ilmoittamaan,että alue ei ole salllittu pienille lapsille, koska he itkevät. Myöskin Iiriksen ikäinen saattaa aiheuttaa haittaa esim. ikkomalla jotakin. Noh jatkossa tytöt saivat tulla mukaan, kunhan istuivat hiljaa paikoillaan.


2. Päivä: Koska ensimmäinen päivä oli edennyt vähemmän suunnitellusti, oli tälle päivälle olemassa selkeä suunnitelma. Hanna sai aloittaa päivänsä rauhallisella aamiaishetkellä (se kestää  ja tästä tuli tapa Kuala Lumpurin ajalle), kun me muut lähdimme testailemaan miten snorklaus sujuisi. Iiriksestä on muutenkin kehkeytynyt varsinainen vesipeto. Muutenkin tyttöjen yhteiselo runsaasta ikäerosta huolimatta on sujunut hyvin. Välillä Iiriksen otteet käyvät turhan rempseiksi ja Miimo hermostuu, mutta enimmäkseen Iiriksen hölmöimmätkin jutut uppoavat Miimoon.

Aamiaisen jälkeen kaikki suunnattiin Monoreillä näköalakierrokselle ja syömään lounasta tunnetulle ravintolakadulle Pukit Bintangille. Alue oli mukava ja selkeästi enemmän turisteilla kyllästetty kuin ”kotikulmamme” Citruksen lähellä. Nääntyessämme janoon ja nälkään istahdimme erääseen ravintolaan, josta sai myös olutta. Tämä oli ”ongelma”, sillä muslimikulttuurin takia olutta ei läheskään joka paikassa tarjoilla. Nautimme rauhassa ruoat ja tilasimme iirikselle vielä jätskin, kunnes havahduimme laskun kohdalla, että rahamme eivät riittäneet. Olimme unohtaneet huomioida palvelumaksun ja veron loppulaskusta. Tiesimme, että rahaa oli vähän, sillä tavaksi tuli ottaa aina juuri sen verran mukaan kun oletimme tarvitsevamme, n. 200ringiä. Myöskään kortteja en kantanut mukana, sillä todellisessa pulassa olisimme olleet jos kortit olisi lähtenyt. Niinpä jouduimme tekemään yhden elämän noloimmista asioista ja pummimaan puuttuvat 10ringiä(=2e) viereisestä pöydästä. Tämän nolon tehtävän joutui Hanna suorittamaan. Saimme laskun maksettua ja siirryimme noloina taksiin, koska metroonhan meillä ei ollut varaa.

Häntä koipien välissä palasimme hotellille ja suorilta altaalle. Tarvitsimme myös hiukan laatuaikaa omien tyttöjemme kanssa joten Minna ja Iiris jäivät uiskentelemaan kun me menimme tekemään karhuharjoituksia.(Mimosa on hienosti ruvennut nostamaan itsensä suorille käsille ja jaloille.)

Illan tummetessa suuntasimme taxilla voimia säästellen China Towniin. Matkalla taxikuski jota ensin luulimme epäluotettavaksi kertoi että jatko yhteys Tiomanille kannattaisi hankkia samaisella reissulla . Ensin päätimme kuitenkin katsastaa kiinalaisenkaupunginosan, josta sanotaan, että jos sitä ei ole nähnyt, ei ole käynyt Kuala Lumpurissa. Meille ei jäänyt alueesta Bangkokin ostoskujia ja katuja kummoisempaa fiilistä, päinvastoin; Hirveästi kaupustelijoita ja tavaraa ympärillä. Sinänsä hauska kokemus pikaisesti nähtynä, mutta ilman tuliaisahdistusta tms. alue ei houkutellut ostoksille. Paluumatkalla hoidimme liput Mersingiin, josta lautta Tiomanille. Bussi Mersingiin maksoi 29ringiä (6E), ei huono. Onneksi Taksi kuski vihjaisi asiasta, sillä ensimmäinen firma oli jo täyteen buukattu. Onneksi toisesta löytyi meille paikat.

3. Päivä alkoi samoissa merkeissä kuin edellisetkin, ja aamurutiinien jälkeen suuntasimme Central Markettin, joka myös lukeutuu yhdeksi kohteeksi, joka Kuala Lumpurissa ollessa on katsastettava. Paikka on vanha kunnostettu kauppahalli, jossa on pieniä putiikkeja. Huomattavasti mukavampi ostospaikka kuin esim. China Town. Päivä jatkui uimisen merkeissä koko porukan voimin. Myös Miimo nautti silmin nähden vedestä, Iiris ei olisi muuta tehnytkään kuin sukellellut vedessä. Iltapäivä meni pakatessa ja illan suussa lähdettiin ns. paikallisten keskustaan etsimään viimeisiä tarpeita ennen Tiomanille lähtöä. Kävelimme alueelle, jonka olimme nähneet taksin kyydistä. Ihmiset katselivat meitä pitkään, eikä yhtäkään toista länkkäriä näkynyt. Yritimme sulautua joukkoon, mutta pikkuhiljaa ja illan hämärtyessä olo alkoi muuttua epämukavaksi. Täällä näimme ensimmäiset ”laitapuolen kulkijat” koko Kuala Lumpurissa oloaikana. Pikaisin askelin kiiruhdimme kohti Mono railia. Olemme tähänastisesta matkasta löytäneet reitin paikallisten lähelle, mutta tänään tuli olo, että ehkä meidän paikkamme ei ole täällä. Käväisimme vielä katsomassa torneja ja hoitamassa asioita uudessa keskustassa.
Kaiken kaikkiaan saimme hyvää palvelua, kohtasimme mukavia ihmisiä ja saimme hyvää palvelua. Kannatti maksaa hiukan enemmän uima-allas hotellista, muuten aika ei olisi ollut yhtään näin antoisaa. Päivät kannattaisi suunnitella ehkä vielä paremmin sillä suurkaupungissa aika rintää ja siirtymät vievät aikaa. Huomenna Tiomanille, varsinainen kohde saarella on vielä auki, mutta ratkaisemme asian bussimatkan aikana.

26 tunnin matkapäivä

Matkapäivä 27.-28.2.2010
Matkamme alkoi aamun varhaisina tunteina aamuneljältä. Helsinki-Vantaalle saimme kyydin Hannan isältä, mikä helpotti hiukan aamuherätystä. Iiris oli puettu jo valmiiksi päivävaatteisiin ja kyllähän neiti hienosti nousi, kun oli mitä odottaa. Autossa olisin toivonut tytön vielä keräävän voimiaan, mutta jännitys vei voiton ja taisimme olla koko sakki melko lailla hereillä. Ensimmäinen unohdus havaittiin heti ensimetreillä kun Hanna huomasi rattaista jääneen kotiin Iiriksen seisomalauta. Itse menin asiasta melko vihaiseksi. Onneksi asia osoittautui myöhemmin täysin turhaksi harmitukseksi. Näin suuressa kaupungissa nimittäin ei ihan hirveästi kävellä ja jos kävellään, niin rotvallit ovat sen verran korkeita, että seisojan pitäisi nousta joka välissä pois. Käytännössä rattaatkin ovat aika hankalat, sillä lähellekään kaikilla metroasemilla ei ole hissiä ja metrot menevät todella syvällä, kun taas Monorail kovin korkealla, eli portaita on suuntaan jos toiseen.

No, takaisin matkapäivään. Hki-Vantaalla kaikki sujui suhteellisen mallikkaasti, mitä nyt oikeata Aku Ankan taskukirjaa ei meinannut löytyä, Iiriksen kameran akku oli hukkunut (löytyi myöhemmin) ja huomasimme, että olimme unohtaneet merkitä laukkuihimme Kuala Lumpurin hotellin nimen. (onneksi sitä tietoa ei tarvittu ja laukut seurasivat meitä kiltisti). Muutenkin oli mukavaa huomata, että lapsiperheet oli otettu huomioon jo lähtöselvityksessä, eikä meidän tarvinnut odottaa 100 muun matkustajan kanssa kiemurtelevassa jonossa. Koneemme lähti puolisen tuntia myöhässä, mutta meidän kannalta asia oli vain positiivinen, sillä olihan meillä edessä 4 tunnin odotus Damissa.Siellä aika osoittautuikin ihan sopivaksi. Ehdimme ruokailla rauhassa ja käydä haukkaamassa happea. Hankkimamme talvivaatteet olivat turhia, sillä Damin plussa-asteet tuntuivat Suomen pakkasten jälkeen lämpimiltä. No takit jäivät sinne odottamaan uutta omistajaa, paitsi iiriksen takki, joka piti tietysti raahata Malesiaan asti. Myös Amsterdamissa lapsiperheet oli otettu hyvin huomioon ja pääsimme ensimmäisinä jonojen ohi sekä koneeseen. Mietimmekin mielessämme, että miten niin lasten kanssa matkustaminen on hankalaa? Mimosalle järjestyi lasten kori koneeseen. Valitettavasti kaikkia ei voi miellyttää, ja jouduimme eteen keskiriville, eikä iiris päässyt ikkunan viereen.. ei siitä onneksi sen suurempia kiukkuja syntynyt. Kaiken kaikkiaan 10 tunnin lento meni mielestäni kivuttomasti, ja Iiris ja Mimosa osoittautuivatkin oikeiksi reissunaisiksi. Pienempi heistä oli totisesti vielä uljaampi, isomman kanssa oli pieniä vääntöjä joka välissä, mutta aika kultaa muistot.

Kultaa, kultaa ja hyvä niin. Mimon kanssa ei todellakaan muuta ongelmaa ollut kuin nukkuminen. Ei suinkaan hänen oma unensa.. vaan äidin. Hän on niin tottunut vieressä nukkumaan, niin eihän se koppa käynyt kyseeseen lainkaan. Tosin turbulenssikin oli sen verran kova, etten olisi siihen uskaltanut jättääkään..(tässä vaiheessa kaikki muut matkustajat nukkuivat onnellisen tietämättöminä.)En siis nukkunut laisinkaan koko matkarupeaman aikana..ja se tuntui. Bangkokissa rupesi jo maa keinumaan jalkojen alla. Olimme varanneet jatkolennon ”melko” kiireisellä vaihdolla. Tästä seurasi se, että ollessamme vasta passintarkastuksessa meitä jo kuulutettiin portille. Thaimaan byrokratia rupesi siinä vaiheessahiukan tökkimään ja taisin sen kyllä näyttäkin kun turhia lomakkeita kädet täristen täyttelin. Kerkesimme kuitenkin nipin napin vedettyämme kunnon maratoonin .(Kenttä on pirun iso.) Lento Bangokista Kuala Lumburiin oli vaivaiset pari tuntia ja sujui tosi tasaisesti. Sitten taxiin jossa kaikki jo tahattomasti tipahtelivat ja ou jee ensimmäinen koitos oli läpäisty hyväksyttävästi.

Hotellilla jännitimme, onko internetissä tehty varauksemme varmasti pitävä ja kauhuskenaariona mielessä kävi, että 26 tunnin matkustamisen jälkeen meillä ei olisi majapaikkaa. Varaus oli voimassa ja meitä odotti huone jättisängyllä. Itse muistin kyllä että olisimme varanneet kaksi erillistä sänkyä.Noh, siihen lisäksi lastenvuode, mutta se olisi maksanut 10€/vrk tehden yhteensä 50euroa lisää.Päätimme harkita ja testata yhden yön kaikki samassa sängyssä ja hyvin mahduttiin, sen verran iso sänky oli!

Hannan yrittäessä parantaa oloaan, lähdimme Iiriksen ja Mimon kanssa iltakävelylle. Huomasin että hotellimme sijaitsi jokseenkin paikallisen asutuksen keskellä, vaikka itse hotelli olikin hieno uima-altaineen.Hieman epämiellyttävä olo oli kävellä kahden pienen lapsen kanssa, vaikka ei ympärillä mitään kamalaa näkynytkään. Paitsi sitten kun rupesimme katselemaan suuria jätekasoja tienvarsilla. Koska oli sunnuntai, ei roska-auto ollut selvästikään käynyt paikalla. Katselimme kahden kissan touhuja, kunnes Iiris totesi ”Eikös tuossa ole sellainen rotta?” no kyllä oli. Itse olen todella rottakammoinen ja nähtyäni n. 30cm pitkän rotan tonkivan roskia pienen matkan päästä meistä, oli pokan pitäminen ja rauhallisena pysyminen hieman hankalaa. Hipsimme hissun kissun tyttöjen kanssa Hannan luokse ja kohti unten maita. Tästä lähtien en kyllä voinut olla ajattelematta rottia jokaisen roskaisemman paikan tai viemärin luona.

Yksi yö Malesiaan!

No nyt jännittää.. olen kerrassaan hervoton, mutta hyvällä tavalla. Ihmettelinkin jo pitkään, miten minua ei jännittänyt lainkaan. Näköjään se jännitys tuli sitten viime metreillä ja hirmuisella raivolla.. Iiriksen tunnelmat ovat vaihdelleet matkaa odotellessa laidasta laitaan, mutta onneksi toissa päivänä Iiriksellä tuli mitta täyteen Suomen pakkasia ja matkalla tarhaan kiljaisi, että "mä jäädyn ja haluun sinne Malesiaan heti paikalla!". Siitä lähtien on laskeskellut öitä h-hetkeen. Toisaalta neiti ilmoitti vieraillessamme Särkänniemen Akvaariossa, ja nähdessään kaloja, joita myös Malesiassa esiintyy, ettei todellakaan aio astua varpallaankaan mereen! No se jää nähtäväksi, sillä voi olla että lämpötilaero tekee mahdottomaksi pidättäytymisen uiskentelusta.

Tavarat ovat nyt muuten kasassa, ja paljon sitä näyttää olevan, mutta onneksi rinkka myötäilee mukavasti tavaroita:) Minna.

Jänskättää se minuakin..meillä esiintyy Minnan kanssa tämä jännitys aivan eritavoin.Minä en ole hervoton vaan poissaoleva ja tavallista hiljaisempi.Olen jo etukäteen varautunut rasittavan lentomatkan aikana ilmeneviin mahdollisiin konflikteihin.Onneksi kaikki olemme niinkuin samaa perhettä eli se ei venettä kaada.Lähtö on näkynyt kotonakin jo muutaman päivän. Välttämättömiä tavaroita kun tuntuu löytyvän koko ajan lisää,ne on tietenkin levitetty ympäri olohuonetta.Kyllä meistä jälleen näyttävä retkikunta muodostuu..Hanna

Lopullinen matkareittikin on päätetty. Huomenna meillä on siis kevyt 22h matkustuspäivä edessä. Tampereelta lähdetään klo 4 aamulla kohti Helsinkiä, sitten Amsterdam, jossa osotusaikaa yli 4h. Hanna halusi välttämättä (ja toki ajatus on hyvä) päästä Amsterdamissa ulkoilmaan, ja sehän tarkoittaa sitä, että meillä on oltava talvivarusteet mukana. Niinpä pukeudumme jämävaatteisiin, jotka voi myös jättää Amsterdamin kentälle. Ja joo, niin kuin Hannakin mainitsi, näyttävä retkikunta meistä tosiaan muodostuu ;)

Amsterdamista Bangokkiin kestää sen 10h, ja tietysti ollaan perillä Suomen aikaa klo 1 yöllä.. voin vaan kuvitella, miten pienimmät herätyksen keskellä yötä ottavat. Bangkokissa meillä on aika nopea vaihto, joten on syytä toivoa, että lento Damista on ajoissa perillä. Airasian siivin lennämme lopulta Kuala Lumpuriin, josta on varattu se hotelli valmiiksi 4 yölle. Siitä suuntaamme itärannikolle; ensiki Tioman, sitten takaisin mantereelle Taman Negaran luonnonpuistoon ja siitä takaisin Perhentian saarille. 26.3. on ostettu lennot Penagista Bangkokiin. Myös Bangokista on varattu jo viime reissulla hyväksi todettu uima-allashotelli 3 päiväksi. Meillä on alku ja loppumatka siis tarkkaan mietitty, mutta siinä välissä on 3 viikkoa tilaa matkustaa fiiliksen mukaan, ja suunnitelmatkin saattavat vielä matkan edetessä muuttua. Seuraava päivitys sitten Kuala Lumpurista!

Hallittua?

Aloitan nyt omalta osaltani matkavalmisteluiden ja monien pelkokuvien raportoinnin. Tällä hetkellä fiilis tulevasta reissusta kyllä mitä loistavin. Vielä viimeviikolla menetin monet yöunet pohdiskellen, olenko vain ja ainoastaan itsekäs viedessäni pienen ihmisen maailman ääriin, vieraisiin olosuhteisiin.

Eniten olen mielessäni luonut mitä kamalampia kauhukuvia sekä lento että lauttamatkoista,hirvittävistä onnettomuuksista lähtien. No,niitä ei nyt auta ajatella ellen halua tästä lähin harrastaa kotiseutumatkailua. Raskaitahan siirtymät tulevat todennäköisesti olemaan,ellei Mimosa yllätä äitiä aivan täysin. Nukkuminen sylissä kun ei ole onnistunut vähään aikaan. Olemme jo suunnitelleet että voimme vähän vuorotella tyttöjen kanssa tilanteen mukaan.

Lauttamatkalle haluan ehdottomasti tytölle omat liivit mukaan. Ainakaan Thaimaasta ei löytynyt lapsille omaa kokoa ollenkaan. Eilen bongasinkin netistä Hokka-liivit vauvalle .Vaikuttivat täydellisiltä hintaa lukuunottamatta (85 e) . Etukäteen tehtäviä hankintoja kertyykin aikalailla mutta vastaavasti turvallisuuden tunne lisääntyy jokaista hoidettua asiaa kohden.

Ennen matkaa on toki hankittu rinkat ja laitettu vakuutukset sekä rokotukset ajantasalle sekä hoidettu passi pikkuiselle. Varattu hotelli ensimmäisiksi öiksi sekä selvitetty Pohjolan paikalliset yhteistyökumppanit.

Omien ajatustemme selkiyttämiseksi tehdäämpä hiukan luetteloa jo hankituista ja vielä hankittavista enemmän ja vähemmän tärkeistä asioista.

Pakolliset: Matkaliput, passi&hammasharja :)

Matkantekoa helpottavat: -Kamera, laturi, kännykkä, aurinkolasit,
-Korvatulpat, taskulamppu&otsalamppu
-Lääkkeet; ummetus, ripuli, kuume, perusantibiootit, laastari, käsidesi, puhdistusliinat, aurinkorasva, kuumemittari, sakset..
-Vaelluskengät, urheilusandaalit, uikkarit
-Malesian opaskirja (Suomalainen matkaopas)
-Reppu matkalle sekä vaelluksille

Mimosan näkökulmasta: -Pelastusliivit, Ergoback kantoreppu, Nasolin nenätipat lennolle, pino sideharsoja, vaipat, aurinkolasit 100% uv-suoja, Panadol supot, maitohappobakteeri -tipat, purkkiruokia hätävaraksi, äidinmaidon vastikejauhe varmuudeksi, lusikat +tuttipullot, hellehattu, muutama body ja peittävä hellemekko

Iiriksen näkökulmasta: -Reppu pyörillä (jaksaa paremmin huolehtia itse, kuin jos olisi selässä)
-Matkapuuhaa: Aku ankan taskukirjat, kynät, piirrustuslehtiö, kannettava cd-soitin + äänikirjat +musiikki, jokin oma valitsema lelu,
- Aurinkolasit + rasva, uikkarit, pyyhe, pelastusliivit
- Kaurahiutaleet (helppo tuttu iltapala)

Äitien näkökulmasta: - Tietokone, mp3-soitin, kirjat (2-3 molemmille sopivaa kirjaa,joita vaihdella), salmiakkia, ihon hoitotuotteet, epilaattori, puuhapussi (ompelutarvikkeita iltojen ratoksi), Vaatteita minimaalisesti (shortsit, hame) sekä Kula Lumpuriin peittävämpi siistimpi asu ( kiitos Islamin uskon :))

:D

paras päätös, luulisin

No nyt se on tehty. Todennäköisesti matkamme järkevin päätös. Olimme viimeisen viikon tutustuneet Langkawiin yrittäen erottaa jyvät akanoista. Toisin sanoen löytää edes hieman miellyttävän kohteen, jossa olisi kauniit rannat ja puhdas uimavesi. Sellainen paikka, jossa olisi ollut hyvä tutustua maahan ja jatkaa siitä sitten hieman syrjemmille seuduille. Eilen oli tarkoitus varata lennot Bangkokista Langkawille ja majoitus ensimmäisiksi öiksi. Langkawi ei ainakaan kirjojen ja nettikirjoitusten perusteella ollut auennut kummallekaan meille. Sopivan paikan löytäminen tuntui väkinäiseltä, eikä mikään ranta tai kokonaisuus yleensä miellyttänyt.

Rupesimme yhdessä pohtimaan, että meidän 4 viikon mittainen loma on kaikkeen siihen, mitä olisimme halunneet kokea, turhan lyhyt. Langkawi, Kuala Lumpur, Tioman,Taman Negara, Bangkok...Matkamme olisi yhtä juoksua, ja ottaen huomioon kaksi pienempää matkalaista juokseminen ja jatkuva siirtyminen ei olisi kivaa. Ei edes aikuiselle, saati lapselle. Se, minkä kohteista jättäisimme pois, oli sanomattakin selvää. Langkawi pyyhkiytyi meidän kohdelistalta hyvin nopeasti.

Lopputulema on, että lennämmekin suoraan Kuala Lumpuriin. Sieltä on nyt jo majoituskin varattu ensimmäisiksi neljäksi yöksi. Etsimme ensiksi halpojen hotellien listalta, ja sieltä löytyikin ihan ok paikka, muistaakseni paikan nimi oli Pondog Lodge China Townin liepeillä.

Olessa kaupunkikohteessa lasten kanssa on uima-altaan merkitys valtaisa. Päätimme hieman löysätä lompakoidemme nyörejä, ja valita hotellin uima-altaalla. Hotellin kunto muuten olisi miltei sama. Pääasia, että löytyisi vastapainoa kaupungin metelille ja pakokaasuille. Hotellien hinnat pomppasivat aika harppauksen etsittäessä uima-altaalla varustettua hotellia. Sattumalta silmiin osui Citrus Hotel Kuala Lumpur, aivan Kuala Lumpurin ytimessä. Kokonaishinta koko meidän porukalle 4 päivälle 648Myrriä/133euroa sisältäen aamiaisen, päälle tulee palvelumaksut ja verot, jotka eivät olleet päätä huimaavia. Ottaen huomioon, että yövymme loppuloman 5-10euron hintaluokan paikoissa, olimme valmiita satsaamaan Kuala Lumpurin oloaikaan.

Lennot ovat yhä ostamatta Bangokista Kuala Lumpuriin, kun pienimmälle ei vielä ole passia (Airasia vaatii sitä lippuja ostettaessa), mutta sekin järjestyy lähipäivinä. Onnellisin olen silti siitä, ettei meidän ainakaan tarvitse katua Langkawilla oloaikaamme, loman lähestyessä loppua.. Tällä kertaa päätimme ennaltaehkäistä turhaa jossittelua, sillä se on meille tuttua puuhaa:"tuonkin ajan olisi voinut olla muualla..." :)

Ja kaikki alkoi siitä kun..

Aloimme suunnitella ystäväni kanssa matkaa viime syksynä, vai olisiko ollut jo kesällä, kahden lapsemme kanssa. Itselläni on 6-vuotias tytär ja ystävälläni puolivuotias tytär. Alkuperäinen kohdemaa oli Intia, mikä sittemmin muuttui Malesiaksi. Intia alkoi tuntumaan liian haasteelliselta, erityisesti pienimmän lapsen kannalta ajateltuna. Matkustamme harvoin, mutta harkiten. Ennemmin yksi pitkä matka kerran kahdessa vuodessa kuin monta pientä pitkin vuotta. Omalla kohdalla tämä vuosi on myös viimeinen mahdollinen tilaisuus tehdä pitkä reissu, ennen kuin tyttäreni menee ensi syksynä kouluun.

Meillä on ystäväni kanssa takana Thaimaan matka vuodelta 2006, jolloin oma lapseni oli 2-vuotias. Lisäksi on matkusteltu Berliinissä, jossa asuttiin hetki ja Baltian mailla reissattiin yhdessä 2006 vuoden tienoilla, ilman lapsia. Jo silloin 2006 yritin hankkia tietoa lasten kanssa matkustamisesta silloin, kun kyseessä ei ole tavallinen pakettimatka, vaan omatoiminen reissu. Blogeista sai jo silloin hyviä vinkkejä kohteista jne, mutta harvoin blogien pitäjät olivat matkanneet lasten kanssa. Thaimaan matkalla oli tiedossa ainoastaan lennot Bangkokiin ja kaikki muu oli avoinna.

Tämän blogin on tarkoitus auttaa nin meitä itseämme kuin ehkä myös muita matkalle aikovia, jotka sen sattumalta löytävät. Tarkoitus on kertoa seikkailustamme matkan aikana, mutta yritämme päivitellä tätä jo ennen reissua. Tämä on ainakin hyvä tarkoituksemme. Toivottavasti jaksamme myös toteuttaa sen.

Myös tällä kertaa olemme ostaneet lennot Bangkokiin. Lähtö on 27.2. ja takaisin tullaan 30.3.2010. Seuraava askel olisi selvittää jatkolennot Bangkokista Malesiaan. Tapamme matkustaa ei ole se kaikista mukavin. Yksi selitys tähän on myös raha. Vaikka Finnair lentää Bangkokiin suoria lentoja päivittäin, saimme omat lentomme huomattavasti halvemmalla Ebookerssin kautta. Ainut miinus on se, että lennämme ensiksi Amsterdamiin ja sieltä vasta Bangkokiin. Matkaa kestää yhteensä n. 17h, Bangkokista vielä jatkolennot Malesiaan. Suorat lennot Malesian Kuala Lempuriin olivat aivan eri luokissa, joten sen hylkäsimme heti. Thaimaasta Malesiaan pääsee 20€/hlö luokkaan. Kerron tarkemmin kun liput on hankittu.

Tämä olkoon ensimmäinen päivitys blogiimme. Ensi kerralla voisin miettiä, miksi valitsimme Malesian matkakohteeksi ja muita ajatuksia ennen matkaa. Hienompaa olisi ollut jos Blogin kirjoitus olisi aloitettu jo silloin kun pohdimme matkaa ja matkakohdetta. Asiat ja ajatukset olisivat tulleet tuoreemmin ja aidommin esille. Paljon on ollut pelkoja ja kauhukuviakin reissun suhteen. Ehkä niitäkin palautuu mieleen jatkossa.